Toni Fohlin ja Miika Mustonen kehittivät ja ylläpitivät Reventeenvuoren kiipeilykalliota vuosina 2004–2023. Vuonna 2024 kallion ylläpitovastuu siirrettiin Kiipeilyseura Kitkalle toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Tämä topo on laadittu Tonin, Miikan ja Kitkan yhteistyönä, pohjautuen heidän pitkäjänteiseen työhönsä ja omistautumiseensa Reventeen kehittämiseksi.
Lahden ja Kouvolan välissä Iitissä sijaitseva Reventeenvuori löytyi onnekkaiden yhteensattumien tuloksena kesällä 2004. Se sijaitsee Kymijoen itäpuolella, Iso Pikijärven rannalla. Erityisesti kallion päällä oleva metsä on kaunis. Leveyttä jyrkänteellä on noin 400 metriä ja korkeutta noin 25 metriä. Graniitti on hyvä kitkaista ja kiinteää. Toisinaan alkukesästä Urkupilli-sektorilla on pesinyt Korppi.
Heti kallion ensimmäisen kiipeilypäivän jälkeen oli selvää, että Reventeellä on paljon annettavaa kiipeilyn harrastajille. Ympäröivä vehreä luonto, kallion lempeä profiili ja oterikkaus antoivat viitteitä tulevien reittien runsaasta määrästä. Ensimmäisinä kiivettiin Suvenkorento, Minerva go-go, Siili ja Urkupilli.
Kallion kiipeilykäytön kehittämistyötä on alusta alkaen pyritty tekemään kokonaisvaltaisesti ja hyvin huolellisesti kiipeilyn jatkuvuuden turvaamiseksi. Sen läheisyyteen järven toiselle puolelle oltiin juuri rakentamassa ympärivuotista asuntoa ja kesämökkejä oli jo pitkään ollut sen järven rannoilla. Yritimme kunnioittaa ja paikallisia asukkaita mahdollisimman paljon. Sen takia kalliosta ei alussa kerrottu laajalti. Hyvän parkkipaikan ja polkujen rakentamiseen panostettiin alussa, jotta luonto säästyisi mahdollisimman ennallaan. Ajan kuluessa lähiasukkaat tottuivat kiipeilijöiden omalaatuiseen intohimoon ja löysimme tasapainon yhteiselolle.
Maanomistajat toivottivat kiipeilijät alusta-alkaen tervetulleiksi ja kävivät toisinaan tervehtimässä meitä. Heidän poikkeuksellisen hieno asenne kiipeilijöitä kohtaan on mahdollistanut meille luonnosta ja kalliosta nauttimisen.
Suomen kiipeilyliiton tuki oli myös korvaamatonta. Heidän toiminnanjohtajansa Jari Kosken kautta saimme neuvoja ja kalustoa kallion kehittämiseen. Jari osasi myös neuvoa millä tavoin kiipeilykalliota kannattaa kehittää ja mitä asioita sen eri vaiheissa tulee huomioida.
Nykyään Reventeeltä löytyy noin sata kiipeilyreittiä, suurin osa on vaikeudeltaan 4–7 välillä. Halkeamat ovat luomu varmisteisia, mutta turvallisesti pultattuja reittejä on myös poikkeuksellisen paljon. Ylhäältä löytyy aina ankkuri, jonka avulla kallion yläpuolinen kaunis jäkälikkö ja puusto säilyy paremmassa kunnossa.
Revenne on vakiinnuttanut asemansa Suomi kiipeilyn kesäisenä vakio kohteena, jossa useat köysistöt ottavat ensiaskeleitaan ulkokallioille siirtyessään. Kokeneemmatkin löytävät toki sen seinämiltä haastavia linjoja moneksi vuodeksi.
Kalliota suojaavan puuston ja sen muun luonteen takia sammal viihtyy hyvin sen pinnassa. Aika-ajoin pieni ylläpitoharjaus takaa kiipeilynautinnon säilymisen. Ei siis ole väärin ottaa teräsharjaa mukaan valjaisiin. Osa reiteistä vaati kolme päivää työtä, jotta kiipeily oli edes mahdollista. Onneksi intohimoisia talkoolaisia löytyi tarpeeksi.
Ensimmäinen Reventeenvuoren topo julkaistiin, kesällä 2008 Suomen kiipeilyliiton toimesta. Topon myötä kävijämäärät kasvoivat ja yhteentörmäyksiltä paikallisten asukkaiden kanssa ei vältytty. Silloin kävimme selvittelemässä heidän luonaan asioita ja pahoittelemassa kiipeilijöiden aiheuttamaa melua. Veden yli ääni kantaa kovin pitkälle ja onnistuneen vaikean reitin jälkeen kiipeilijän on välillä vaikea malttaa mielensä.
Erityisesti suositulta Koulusektorilta löytyy hyviä luonnollisesti varmistettavia halkeamia kaiken tasoisille kiipeilijöille. Miia Fohlinin tekemät Saku sammakko 4, Metsämansikka ja Kitkakoulu 6b+, sekä Eeva Mäkelän avaama Värisuora 5- tarjoilevat hyvän alun kiipeilypäivään. Urkupillisektorilta löytyy hieman vaikeampia reittejä ja sen kiinteän luonteen takia ne on useimmiten varmistettu pulteilla. Järvenrannassa oleva Klassikkoainestasektori tarjoaa varmasti uljaimmat linjat. Esimerkiksi kallion alkuperäisen ”talonmiehen” Toni Fohlinin kiipeämät Noora 6-ja Matti Virtasen pilari 5b ovat vaikeuteensa nähden harvinaisen pitkiä ja uljaita reittejä. Suvenkorento 6b oli kallion ensimmäinen kiivetty linja ja tarjoaa myös poikkeuksellisen oterikasta kiipeilyä lähes koko matkan. Sen avasivat Miika Mustonen ja Jari Uusikiven yhteistyöllä.
Ai miksi juuri Suvenkorento kiivettiin ensin? Se oli suhteellisen puhdas ja kallion keskellä kulkeva linja ja se näytti siltä, että otteita löytyy koko matkalta. Suurin osa linjoista oli niin piilossa sammaleen alla, ettei ollut mitään toivoa tietää mikä linjoista voisi olla mielenkiintoinen. Aluksi kaikki oli vain arvailua ja kokeilua.
Kallion kehittäminen kiipeily käyttöön on ollut meille kaikille ihanaa aikaa elämässä. Se on tarjonnut uskomattoman kauniin paikan harrastaa rakasta lajia. Aktiivisin työ osui noin kymmenen vuoden ajalle, ja sen myötä opimme paljon enemmän kiipeilystä ja siihen liittyvistä sidosryhmistä, kuin osasimme arvatakaan. Ihmisten ja luonnon kunnioittaminen, kallion luonteen ymmärtäminen ja perustyön tekeminen tulivat hyvin tutuiksi. Uusi reitti oli tässä kokonaisuudessa vain jäävuorenhuippu. Kaiken kivan tekemisen keskellä on hyvä pitää mielessä, että kiipeily on aina potentiaalisesti vaarallinen laji, jossa ymmärryksen täytyy pysyä mukana siinä mitä ollaan tekemässä. Klassikkoainesta sektorin alussa tarkkaavainen kiipeilijä voi huomata kalliossa pienen messinkilaatan. Se on kiinnitetty siihen neljän vuorille menehtyneen rakkaan ystävämme muistoksi, heille nimettyjen reittien alle.
Toivottavasti tulevat kiipeilysukupolvet saavat myös nauttia Reventeenvuoren uljaista seinämistä ja sen tarjoamista elämyksistä. Parhaimmillaan kiipeily tällä kalliolla kasvattaa meistä ihmisistä viisaampia ja tasapainoisempia ihmisiä.
Miika Mustonen ja Toni Fohlin, Helsingissä 22.9.2024
-----
From 2004 to 2023, Toni Fohlin and Miika Mustonen developed and maintained the Reventeenvuori climbing crag. In 2024, responsibility for the crag's upkeep was transferred to Kiipeilyseura Kitka to ensure its long-term continuity. This topo was collaboratively produced by Toni, Miika, and Kitka, and is based on their extensive work and dedication to the development of Reventee.
Reventeenvuori, located in Iitti between Lahti and Kouvola, was discovered through fortunate coincidences in the summer of 2004. It is situated on the eastern side of the Kymijoki river, on the shore of Lake Iso Pikijärvi. The forest on top of the cliff is particularly beautiful. The cliff face is approximately 400 meters wide and about 25 meters high. The granite offers good friction and is solid. Sometimes, in early summer, a raven has nested in the Urkupilli sector.
Right after the first day of climbing at the crag, it was clear that Reventeenvuori had much to offer climbing enthusiasts. The surrounding lush nature, the gentle profile of the cliff, and the abundance of holds hinted at the potential for numerous future routes. The first routes climbed were Suvenkorento, Minerva go-go, Siili, and Urkupilli.
From the beginning, efforts were made to develop the crag for climbing comprehensively and very carefully to ensure the continuity of climbing activities. Nearby, on the other side of the lake, a year-round residence was being built, and summer cottages had long existed on its shores. We tried to respect the local residents as much as possible. Because of this, information about the crag was not widely shared initially. Efforts were initially focused on building a good parking area and trails to preserve nature as much as possible. Over time, the nearby residents got used to the climbers' peculiar passion, and we found a balance for coexistence.
From the start, the landowners welcomed climbers and occasionally came to greet us. Their exceptionally positive attitude towards climbers has made it possible for us to enjoy nature and the crag.
The support from the Finnish Climbing Association (Suomen kiipeilyliitto) was also invaluable. Through their executive director, Jari Koski, we received advice and equipment for developing the crag. Jari also knew how to advise on the best ways to develop a climbing crag and what aspects to consider at different stages.
Today, Reventeenvuori hosts about one hundred climbing routes, most of which range in difficulty from 4 to 7. The cracks are traditionally protected, but there is also an exceptionally large number of safely bolted routes. There is always an anchor at the top, which helps preserve the beautiful lichen cover and trees above the cliff in better condition.
Reventeenvuori has established itself as a standard summer destination in Finnish climbing, where many rope teams take their first steps when transitioning to outdoor rock climbing. Even experienced climbers will certainly find challenging lines on its walls for many years to come.
Due to the sheltering trees and the crag's other characteristics, moss thrives well on its surface. Occasional light maintenance brushing ensures that the climbing enjoyment is preserved. So, it's not wrong to carry a wire brush on your harness. Some routes required three days of work just to make climbing possible. Fortunately, enough passionate volunteers were found.
The first Reventeenvuori guidebook was published in the summer of 2008 by the Finnish Climbing Association. With the guidebook, visitor numbers increased, and conflicts with local residents could not be avoided. At that time, we visited them to sort things out and apologize for the noise caused by climbers. Sound carries far across the water, and after successfully completing a difficult route, it is sometimes hard for a climber to contain their excitement.
Especially in the popular Koulusektori, there are good naturally protectable cracks for climbers of all levels. Routes established by Miia Fohlin like Saku sammakko (4), Metsämansikka, and Kitkakoulu (6b+), as well as Värisuora (5-) opened by Eeva Mäkelä, offer a good start to a climbing day. The Urkupilli sector features slightly harder routes, and due to its solid nature, they are mostly protected by bolts. The Klassikkoainestasektori by the lakeside certainly offers the most magnificent lines. For example, Noora (6-) climbed by the crag's original 'caretaker' Toni Fohlin, and Matti Virtasen pilari (5b), are unusually long and splendid routes for their difficulty. Suvenkorento (6b) was the crag's first climbed line and also offers exceptionally hold-rich climbing almost the entire way. It was opened through the collaboration of Miika Mustonen and Jari Uusikivi.
So why was Suvenkorento climbed first? It was a relatively clean line running up the center of the crag, and it looked like holds would be available all the way. Most lines were so hidden under moss that there was no way of knowing which ones might be interesting. Initially, it was all just guesswork and trial.
Developing the crag for climbing has been a wonderful time in life for all of us. It has provided an incredibly beautiful place to practice our beloved sport. The most active work spanned about ten years, and through it, we learned much more about climbing and its related stakeholders than we could have ever imagined. Respecting people and nature, understanding the character of the crag, and doing the groundwork became very familiar. A new route was just the tip of the iceberg in this whole process. Amidst all the enjoyable activity, it's good to remember that climbing is always a potentially dangerous sport where understanding must keep pace with action. At the beginning of the Klassikkoainesta sector, an observant climber may notice a small brass plaque on the rock. It is affixed there in memory of four dear friends lost to the mountains, beneath routes named after them.
Hopefully, future generations of climbers will also get to enjoy the magnificent walls of Reventeenvuori and the experiences it offers. At its best, climbing on this crag helps us grow into wiser and more balanced people.
Miika Mustonen and Toni Fohlin, Helsinki, September 22, 2024
