!HUOM! Alueelle piirretyt ”PROJEKTIT” ovat teoreettisia linjoja ja ne on piirretty antamaan osviittaa alueelle mahdollisesti avattavista merkittävimmistä linjoista. Tämä ei sulje pois ensinousijan vapautta valita linjan sijaintia, eikä otteita yms. Ensinousija saa täyden vapauden piirtää linjan uusiksi, jos kokee reitin olevan fiksumpi jostain toisesta kohtaa :)
Alueella ei ole suljettuja projekteja, joten kaikki ovat täysin vapaasti kaikkien avattavissa ja kiivettävissä! Pitäkäähän hauskaa availlessa ja kiikuissa!
Luppovaara on suuri vaara Tervolan kunnan alueella noin tunnin päässä Rovaniemeltä.
Luppovaaran korkeus merenpinnasta ylittää 160 metriä ja itse huippu on 88 metrin korkeudessa parkkipaikalta. Alueen kivi on prekambrikautista kvartsiittia, kuten sen vieruskaverit Valkiavaara, Sorvasvaara ja Kätkävaara. Kivi vastaa siis laadultaan Martti Servo -kiveä. Kivi tosin on kohtuu laattamaista, joten muodot ovat todella uniikkeja. Vieruskavereihin nähden on se ero että alueella esiintyy huomattavasti enemmän hioutuneita bouldereita, jotka tarjoavat todella mielenkiintoista kiivettävää. Alueella on myös hyvin pieni hiidenkirnumuodostelma, josta pystyy boulderoimaan ylös.
Luppovaara tarjoaa kiipeilijälle todella valtavan valikoiman boulderointia, mutta alueella on mahdollista kiivetä myös köydellä, sillä jotkin seinistä ovat yli 10 metriä.
Ehdottomia kiipeilypaikkoja paikkoja alueella ovat, La Serpiente boulders, Servolan Martti, Pilarit ja Eliittihänkki.
--
Lainattu teksti Luppovaaran synnystä:
Luppovaaran rantakerrostuma syntyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 200 vuotta sitten, kun alue jäi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Tervolan luoteisosassa noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, joten Luppovaaran laki (167 mmpy.) oli tuolloin noin 50 metrin syvyydessä. Maankohoamisen seurauksena vaaran laki paljastui Ancylusjärven peitosta noin 9 700 vuotta sitten. Se sijaitsi laajan aina Saksan pohjoisosiin ulottuneen ulapan pohjoisreunalla alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran laella ja jyrkällä ohuen moreenikerroksen peittämällä etelärinteellä, jolle muodostui laajoja kvartsiittisia ja dolomiittisia kalliopaljastuma-alueita. Vaaran loivemmille ja paksumman moreenikerroksen peittämille länsi- ja luoteisrinteille kerrostui laaja rantakivikko laen ja noin 110 metrin korkeustason väliselle vyöhykkeelle. Se jatkuu kapeana vaaran laenmyötäisenä alueena itään. Myös Pikku Luppovaaran länsi- ja itäpäässä on pienialaiset rantakivikot. Sora ja hiekka kerrostuivat kivikon alapuolelle loivasti rinteenmyötäisesti viettäviksi kerroksiksi.
Aallokko kasasi huuhtomaansa ainesta vaaran rinteille mataliksi rannan suuntaisiksi mataliksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Vaaran laen rantavallit ovat suuntautuneet kaakosta luoteeseen, Pikku-Luppovaaralla lähes lännestä itään. Rantavallien korkeus on tavallisesti noin 0,5-1,2 metriä. Niiden vaaran puoleiset rinteet ovat yleensä matalampia ja loivempia kuin ulapan puoleiset rinteet. Laen tuntumassa olevat rantavallit ovat heikosti kehittyneitä loivasti alarinteeseen viettäviä terassimaisia tasanteita, jotka laskeutuvat porrasmaisesti alarinteeseen. Rantakivikko koostuu pääosin halkaisijaltaan 0,1-0,4 metrin kokoisista kivistä ja lohkareista, joiden kivilaji on paikallista kvartsiittia. Rantakivikolla on myös paikoin soraa ja myös muutamia isompia lohkareita hajallaan siellä täällä. Vaaran laella kalliopaljastumien päällä ja niiden välittömässä läheisyydessä kivet ja lohkareet ovat kohtuullisen kulmikkaita, joskin terävimmät särmät ovat hieman pyöristyneitä. Alempana rinteellä kivet ja lohkareet ovat aallokon pitempiaikaisesta kulutuksesta johtuen paremmin pyöristyneitä. Muodostumalla on runsaasti laattamaisia kiviä, mikä on tyypillistä paikalliselle kvartsiitille.
